Viimeisiä viedään...

Niin se olis neljä viikkoa kulunut ja viimeiset työpäivät käsillä.  Maanantaina pääsen mukaan vauva hieronta kurssille ja sitten ois työpäivät taputeltu ja muutama päivä vapaa-aikaa, ennen takaisin Suomeen lähtöä. Kauemminkin olisin voinut täällä olla, tällaista työryhmää tulee taatusti ikävä ja yhteyttä pidetään jatkossakin.   Tänään pääsin mukaan Retterspitzin lääke luennolle, joka oli todella mielenkiintoinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin..

Viikko 3

Niin se olisi jo kolmas viikko kulunut, aika on juossut tosi nopeasti. Tälle viikolle ei juuri mitään sen kummempaa päivitettävää ole. Arki on rullannut työssäoppimispaikassa sairaalalla samaan tapaan, kuin edelliselläkin viikolla.

 Viikolla ei työpäivien jälkeen ole jaksanut käydä kuin kaupassa ja lähialueen paikkoihin tutustumassa. Ilma on viilennyt sen verran, että oli pakko käydä vähän lämpöisempää vaatetta ostamassa,matkaan kun tuli lähdettyä melko tyhjällä laukulla.  Tietoisesti, sillä arvatenkin täältä tulee kaikenlaista uutta rättiä edullisesti hankittua. 

Viikonloppuna pyörähdettiin taas Kölniin vähän shoppailemaan ja syömään. Halusin käydä yhdessä netistä löytämässäni vintage putiikissa, yllättävän kivuttomasti löydettiin oikeaan metroon ja vielä kävellen perillekin. Julkiset yhteydet täällä pelaavat todella hyvin ja ovat yleensä aikataulussa. Paffendorfista Kölnin päärautatieasemalle (hbf)  pääsee kätevästi  junalla  viidellä eurolla ja matka sinne kestää n.  30-45min. Bis gleich!

 

Woche zwei. 15.10

Terveiset täältä Paffendorfista.
Hyvin ollaan kotiuduttu.  Paikka on kaunis ja ihmiset todella ystävällisiä ja kohteliaita.  Miksei meillä Suomessa tervehditä iloisesti vastaantulijoita kadulla tai jutella junassa vieressä istuvan kanssa, ilman kylähullun leimaa?Ihmiset täällä eivät juurikaan Englantia puhu, joten Saksaa saa harjoittaa niin työ-, kuin Vapaa-ajallakin. Työni sairaalan mutter-kind stationilla on lähinnä siivous ja perushoidollista työtä, kuten kuulema harjoittelijoiden toimenkuvaan täällä kuuluu. Osastolla on potilaina kovasti maahanmuuttajia, joten englanninkielen tulkkinakin olen saanut toimia, sillä henkilökunta ei juuri englantia osaa tai puhu. Työyhteisössä on otettu minut lämpimästi vastaan ja kovin ovat olleet täällä kiinnostuneita Suomen käytännöistä,etenkin lääkärit.  On ollut todella mielenkiintoista päästä seuramaan miten täällä toimitaan. Lähihoitajan ammattinimikettä ei täällä tunnetta ja kovasti olen joutunut selittämään mimmoista työtä me sitten oikein tehdään. Työaikani on Ma-pe 6.00-13.30,joten aamulla on noustava aikasin bussiin.n klo 10 meillä on koko osaston aamukahvi hetki, sairaala tarjoaa silloin meille aamupalan mm.  Sämpylöitä, hedelmäsalaattia..  Tämä käytäntö voisi olla Suomessakin. Ensimmäisellä viikolla tutustuin myös ne. "perhelääkärin"  vastaanottoon kuumeen iskiessä.  Lääkärille pääsi täällä tosi sujuvasti ja maksutta Eu-sairausvakutuuskortilla. Vapaa-ajalla ollaan ehditty tutustumaan asuinpaikkamme lähiympäristöön.  Mm.  Satumaisen kauniseen Paffendorfin linnaan ja luonnonsuojelualueeseen, jotka ovat aivan asuntomme vieressä ja tietysti Bergheimin viihtyisään keskustaan, kauppoihin ja ihaniin pieniin kahviloihin ja ravintoloihin. Kölnissäkin ollaan jo pariin kertaan ehditty pyörähtämään, niin ostoksilla kuin eläintarhassakin. Julkisilla pääsee täällä hyvin kulkemaan paikasta toiseen ja ihmiset auttavat kyllä ystävällisesti, mikäli apua tai neuvoja tarvitsee. 

 

Hallo 4.11 !
Terveiset täältä kauniista Bergheimista. Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta 6.00,joten kentälle oli lähdettävä yöllä.  Hyvin nukuttujen 1h päikkärien jäljiltä. Lensimme ensin Müncheniin, josta vaihdoimme Kölnin koneeseen. Kölnin lentokentältä hyppäsimme junaan ja Kölnin päärautatieasemalle,josta yhteyshenkilömme Marc tuli meidät noutamaan.  Poikkesimme Italialaiseen ravintolaan syömään yhdessä Marcin perheen kanssa,jonka jälkeen Marc vielä esitteli meille hieman paikkoja ja toi guesthousellemme nukkumaan. Taisimme olla jo niin yliväsyneitä, että päätimme vielä suunnata samoilla silmillä junalla Bergheimin keskustan markkina humuun. "Kotiin" saapuessa ei kyllä tarvinut unta enää odotella. Aamulla piti nousta aikaisin ylös ja lähteä etsimään reittiä töihin,mikä osoittautui yllättävän kivuttomaksi. Sain harjoittelupaikan äitien &  vastasyntyneiden osastolta. Harjoittelijan työnkuva eroaa huomattavasti Suomeen totutusta, mutta katsotaan avoimin mielin  mitä viikko tuo tulleessaan.